Tasan kuukausi synttäreihin. Ahdistaa. Vihaan niin paljon kaikkia juhlia.
Kuitenkin. Yritän ryhdistäytyä tän blogin kanssa, ja kirjotella ainakin kerran viikkoon tänne jotain. Vaikka ei olisikaan paljon asiaa. Ihan vain koska haluan saada itseni ruotuun. Pari päivää on mennyt ihan todella hyvin, lähes paastoillen. Tänään sorruin kevytjäätelöön ja yhteen tonnikalahampurilaiseen, mutta olen oksennelut nekin pois. Kävin lisäksi lenkillä ja suunnitelmissa ois vielä jonkilaiset vatsalihassarjat illemmalla.
Olen korviani myöten rakastunut Indiskan vihreään mangoteehen. Lisään siihen kaksi hermesetasta ja saan siitä makeaa, vihreä tee ei ole järin kaloripitoista plus se edistää aineenvaihdutaa. Ja tämä on ihan sairaan hyvää!
Suunnittelen päässäni aina hienoja tarinoita tänne, mutta aloittessani postailun on pääni lähes tyhjä. Seuraavaan postaukseen kirjoittelen muutaman, ehkä kuukausi sitten kirjoittamani, runon. Jes! Yrittäkää kestää tämän hipin aivoituksia. Olen ajatellut jopa 'Asioita mitä pitää tehdä ennen kuolemaa' listan kirjoittamista, koska se antaisi toivoa tulevaan. En vain tiedä jaksanko edes yrittää. Katsellaan.
Kuitenkin. Hetkellistä riemua tänään antaa tulevat Entofestarit Karjaalla. Faces kesäni odotetuin tapahtuma, kun Maailma Kylässä-festarit jäivät tänä keväänä väliin. Oikeasti unohdin ne.
Vaikka ne ovat olleet henkinen kotini monta vuotta. Kaikki hyvääpäiväähippituttuni siellä, mutten minä. Minä angstasin kotona siitä, etten erota kevättä syksystä koska olen niin pihalla.
Mutta nyt. Ihan viereen, Karjaalle, tulee samaa porukkaa. Rastapäisiä, värikkäästi pukeutuneita, onnellisia, rakastavia, iloisia, suloisia, lähes yhteiskuntakelvottomia maailmanparantajia.
Pääsen kotiin.
Haluan sinne, missä kaikki edes luulevat minun kuuluvan joukkoon. Sinne missä kaikki edes luulevat minu olevan yksi heistä jotka pyllistävät ja haistattavat pitkät nyky-yhteiskunnalle, joka asettaa utopistisia kauneusihanteita nuorille. Haluan sinne, missä minulle sanotaan, että 'voi oletppas sä nätti. Miten ihana ruskea villaliivi. Onks sekin sun mummolta?' Ja voin vastata myöntävästi, ilman että kukaan pitää minua friikkinä. Pikemminkin tulevat kateellisiksi, että minä olen saanut kaikki mummoni vanhat vaatteet -ja käytän niitä-.
Sinne minä kuulun. Tai ainakin haluan. Silti haluan olla kaunis. En osaa elää yhtä elämää, yksille ihmisille. Välillä tuntuu että minulla on aikankin 17 elämää. Kaikille eri ihmisryhmille ja kaveriporukoille, usein tarina jopa muuttuu yksilöiden kohdalla.
Elämäni ja tulevaisuuteni ovat erilaisia jokaisen kohdalla.
Minä olen erilainen jokaisen ihmisen kohdalla.
Jokatapauksessa, lauantaina pääsen sinne. Annan itselleni jopa luvan nauttia
kasviskevätkääryleitä, jos ja kun niitä siellä on.
Ja täydellisen normaalilla omallatunolla.
Haluan ottaa naruja ja helmiä hiuksiini.
Haluan teetättää neljännen rastan.
Ottaa vanhoihin värillisiä pidennyksiä.
Ostaa rannerenkaita.
Halata ihmisiä.
Nauraa.
Katsoa auringonlaskua ja hymyillä.
Haistaa muiden polttaman pilven.
Ottaa kauniita kuvia muistoksi.
Pukeutua värikkäästi,
ja silti kuulua joukkoon.
Haluan istua illalla kostealle festarinurmelle
ja kastella housuni takamuksen.
Haluan laulaa.
Pyöriä ympyrää ja pitää käsiä levällään.
Haluan notkua reggaen tahtiin.
Haluan lukea kiinnostuneena jotakin evankeliointi läpyskää,
jonka joku partainen mies jakaa meille festarialueen ulkopuolella.
Haluan suudella kaulassani roikkuvaa ristiä ja kiittää.
Haluan saada söpön hymyn.
Ja vastata siihen.
Haluan että joku pitää ajatuksiani kauniina.
Haluan että joku sanoo minua jälleen viisaaksi.
Haluan keskustella filosofiasta.
Eksistentialismista fenomenologiaan.
Loogisesta positivismista pragmatismiin.
Marxismiin ja hermeneutiikkaan.
Wittgensteinilaisesta kielifilosiasta analyyttiseen filosofiaan
ja takaisin.
Haluan että joku nuori rastapäinen poika,
ehkä hieman pyylevä
laittaa päähäni puna-kelta-musta-raidallisen piponsa
ja sanoo:
saat pitää sen
Haluan sanoa olevani 18.
Haluan kerätä sadevettä kielelläni
tai vastaavasti
levittää sanomalehden päälleni sateensuojaksi.
Haluan kertoa tulevaisuudestani.
Elättää suuria suunnitelmia.
Nauraa elämän pienille iloille,
rehvastella porvarimaisesti elämän suurille unelmille.
Haluan haistattaa paikalliselle porukalle paskat.
Ja rakastaa Karjaalla kaikkia.
----------------
Now playing: Daughtry – Tennessee Line
----------------
Now playing: Sia – Breathe Me
----------------
Now playing: Scandinavian Music Group – Opin valehtelemaan
Kuitenkin. Yritän ryhdistäytyä tän blogin kanssa, ja kirjotella ainakin kerran viikkoon tänne jotain. Vaikka ei olisikaan paljon asiaa. Ihan vain koska haluan saada itseni ruotuun. Pari päivää on mennyt ihan todella hyvin, lähes paastoillen. Tänään sorruin kevytjäätelöön ja yhteen tonnikalahampurilaiseen, mutta olen oksennelut nekin pois. Kävin lisäksi lenkillä ja suunnitelmissa ois vielä jonkilaiset vatsalihassarjat illemmalla.
Olen korviani myöten rakastunut Indiskan vihreään mangoteehen. Lisään siihen kaksi hermesetasta ja saan siitä makeaa, vihreä tee ei ole järin kaloripitoista plus se edistää aineenvaihdutaa. Ja tämä on ihan sairaan hyvää!
Suunnittelen päässäni aina hienoja tarinoita tänne, mutta aloittessani postailun on pääni lähes tyhjä. Seuraavaan postaukseen kirjoittelen muutaman, ehkä kuukausi sitten kirjoittamani, runon. Jes! Yrittäkää kestää tämän hipin aivoituksia. Olen ajatellut jopa 'Asioita mitä pitää tehdä ennen kuolemaa' listan kirjoittamista, koska se antaisi toivoa tulevaan. En vain tiedä jaksanko edes yrittää. Katsellaan.
Kuitenkin. Hetkellistä riemua tänään antaa tulevat Entofestarit Karjaalla. Faces kesäni odotetuin tapahtuma, kun Maailma Kylässä-festarit jäivät tänä keväänä väliin. Oikeasti unohdin ne.
Vaikka ne ovat olleet henkinen kotini monta vuotta. Kaikki hyvääpäiväähippituttuni siellä, mutten minä. Minä angstasin kotona siitä, etten erota kevättä syksystä koska olen niin pihalla.
Mutta nyt. Ihan viereen, Karjaalle, tulee samaa porukkaa. Rastapäisiä, värikkäästi pukeutuneita, onnellisia, rakastavia, iloisia, suloisia, lähes yhteiskuntakelvottomia maailmanparantajia.
Pääsen kotiin.
Haluan sinne, missä kaikki edes luulevat minun kuuluvan joukkoon. Sinne missä kaikki edes luulevat minu olevan yksi heistä jotka pyllistävät ja haistattavat pitkät nyky-yhteiskunnalle, joka asettaa utopistisia kauneusihanteita nuorille. Haluan sinne, missä minulle sanotaan, että 'voi oletppas sä nätti. Miten ihana ruskea villaliivi. Onks sekin sun mummolta?' Ja voin vastata myöntävästi, ilman että kukaan pitää minua friikkinä. Pikemminkin tulevat kateellisiksi, että minä olen saanut kaikki mummoni vanhat vaatteet -ja käytän niitä-.
Sinne minä kuulun. Tai ainakin haluan. Silti haluan olla kaunis. En osaa elää yhtä elämää, yksille ihmisille. Välillä tuntuu että minulla on aikankin 17 elämää. Kaikille eri ihmisryhmille ja kaveriporukoille, usein tarina jopa muuttuu yksilöiden kohdalla.
Elämäni ja tulevaisuuteni ovat erilaisia jokaisen kohdalla.
Minä olen erilainen jokaisen ihmisen kohdalla.
Jokatapauksessa, lauantaina pääsen sinne. Annan itselleni jopa luvan nauttia
kasviskevätkääryleitä, jos ja kun niitä siellä on.
Ja täydellisen normaalilla omallatunolla.
Haluan ottaa naruja ja helmiä hiuksiini.
Haluan teetättää neljännen rastan.
Ottaa vanhoihin värillisiä pidennyksiä.
Ostaa rannerenkaita.
Halata ihmisiä.
Nauraa.
Katsoa auringonlaskua ja hymyillä.
Haistaa muiden polttaman pilven.
Ottaa kauniita kuvia muistoksi.
Pukeutua värikkäästi,
ja silti kuulua joukkoon.
Haluan istua illalla kostealle festarinurmelle
ja kastella housuni takamuksen.
Haluan laulaa.
Pyöriä ympyrää ja pitää käsiä levällään.
Haluan notkua reggaen tahtiin.
Haluan lukea kiinnostuneena jotakin evankeliointi läpyskää,
jonka joku partainen mies jakaa meille festarialueen ulkopuolella.
Haluan suudella kaulassani roikkuvaa ristiä ja kiittää.
Haluan saada söpön hymyn.
Ja vastata siihen.
Haluan että joku pitää ajatuksiani kauniina.
Haluan että joku sanoo minua jälleen viisaaksi.
Haluan keskustella filosofiasta.
Eksistentialismista fenomenologiaan.
Loogisesta positivismista pragmatismiin.
Marxismiin ja hermeneutiikkaan.
Wittgensteinilaisesta kielifilosiasta analyyttiseen filosofiaan
ja takaisin.
Haluan että joku nuori rastapäinen poika,
ehkä hieman pyylevä
laittaa päähäni puna-kelta-musta-raidallisen piponsa
ja sanoo:
saat pitää sen
Haluan sanoa olevani 18.
Haluan kerätä sadevettä kielelläni
tai vastaavasti
levittää sanomalehden päälleni sateensuojaksi.
Haluan kertoa tulevaisuudestani.
Elättää suuria suunnitelmia.
Nauraa elämän pienille iloille,
rehvastella porvarimaisesti elämän suurille unelmille.
Haluan haistattaa paikalliselle porukalle paskat.
Ja rakastaa Karjaalla kaikkia.
----------------
Now playing: Daughtry – Tennessee Line
----------------
Now playing: Sia – Breathe Me
----------------
Now playing: Scandinavian Music Group – Opin valehtelemaan
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yritä pois !