uimassa

Äiti huusi joskus pari tuntia sitten, haluaisinko uimaan. No minä sitten innoissani, totta kai! Olen pysynyt tämän päivän kalorisuunnitelmassa loistavasti, joskaan ylimääräinen liikunta ei ole pahitteeksi. Autossa koitan kuunnella mp3-soitinta, mutta jatkuva keskustelu ajaa minut melkein sammuttamaan sen. Äiti koittaa pitää minua mukana keskustelussa vaikkei huomaakkaan miten se minua ahdistaa.

En käy täällä usein uimassa. Vihaan uimapukua. Rakastan uimista. Käyn uimassa aina kun on mahdollisuus käydä jollain toisella paikkakunnalla, missä kukaan ei minua tunne. Nytkin, ennen lähtöä laitoin uuden uimapukuni (ihan tavallinen, musta koko-uimapuku. Äiti osti, kun minulla on oman uimapuvun hankita vähän kesken). Katson itseäni peilistä ja järkytyn yhtä paljon kuin normaalistikkin. Hyllyn ja olen pyöreä, läski. Suorastaan valas. Hoen itselleni 'liikkuu millin, hyllyy tunnin. kato itteäs norsu: selluliittiä, rasvaa ja IHRAA. Valaat kuuluu avomereen.' Ja silti -silti- päätän lähteä. Saman tien kuin pääsemme rannalle, huomaan laiturin. 'Minna ja Maria' (muutin nimet). Päätös syntyy sekunneissa ja on järkähtämätön. 'Ei mua huvitakkaan uida' Kaivan laukustani Arno Kotron Ilman sinun rakkauttasi - kirjan, joka minulla on mukanani aina, siltä varalta etten keksi muuta tekemistä ja alan lukemaan. Puoli tuntia ja lähdemme pois.

Äiti halusi jutella kanssani autolle, siitä miksi en uinut. Selitin jotain epämääräistä väenpaljoudesta, mutta läpi meni. Kaiketi?

Reitti rannalle on minulle tuttu. Takaisin päin tullessa kiinnitin kuitenkin huomiota yhteen vanhaan ja tuttuun latoon huomiota enemmän kuin ennen. Olen toki huomannut, että ladon seinä on maalattu eritavalla kuin useimmat -siinä on ihan oikea maalaus- mutta en ole katsonut kuvaa tarkemmin ikinä. Nyt huomaan, miten sen kylkeen on maalattu kaksi isoa ikkunaa. 'kuin oviksi' ajattelen minä. Ikkunoista leijjuu sisään valtavan kokoisia, hentoja, kauniita, siniharmaita ja marjapuuron punaisia perhosia. Kasvit ovat kauniita ja aurinko paistaa. Nämä ikkunat -tai ovet- mitä ikinä ovatkaan, vievät minut jälleen omaan mailmaani. Ohitamme seuraavaksi rypsipellon. Haaveilen siitä, miten voisin lentää niiden päällä, hipoen niitä käsilläni, niiden hipoessa rintalastaani ja mahaani. Ajatus kutittaa mahassani. Laitan puhaltimeen lisää tehoa ja silmät kiinni. Nyt kuvittelen miten makaan niiden keskellä, piilossa koko maailmalta. Olen yhtä pitkä kuin edelleen, mutta niin ohut että mahdun makaamaan niiden lomaan, osumatta niiden hentoihin korsiin.

Avattuani silmät huokaisen.

Olin tänään töissä pitkään. Työ on ulkona, myyn yhden maatilan tuotteita kaupan edessä. Äiti ja isä tulivat käymään päivällä kaupassa, ja heidän mielestään näytin uupuneelta. Äiti osti kaupasta minulle coca-cola zeroa, pommac - mehujään ja elovena kaurajuoman. Heitin koko elovenan pois. Muut söin. Pommacissa oli korkeintaan 70kcal ja cokiksessa 1.6kcal (rakastan sitä <3). [Olen syönyt tänään muutakin, ennen kuin joku alkaa valittamaan.]

------(kymmenen minuutin tauko kirjoittamisessa----------

Kävin iltapalalla. En ole varmasti ikinä tullut syömisestä näin iloiseksi. Olen koko päivän ollut säntillinen ja noudattanut omaa pientä ruokasuunnitelmaani. Joten nyt iltapalalla sain syödä ProFeel ananas rahkan (90kcal koko annos) plus. Fazerin dallas pikkupullaa. Olin laskenut itselleni, että minulla on varaa syödä 129kcal iltapalalla. Joten jäin 4kcal voitolle, kun otin dallas pullaa, pitkon sijasta. Pullassa on 350kcal/100g ja pitkossa 390kcal/100g. Vaikka en saanutkaan syödä kokonaista pullaa, vain 10g sitä, ette uskokkaan miten iloiseksi se ihmisen tekee! Tämä ihanan makea maku maistuu suussani vielä pitkään. Te jotka ette ole laihdutuskuurilla, ette voi arvata miten suurta tyydytystä pullanpala voi ihmismielelle tuottaa. Tunnin päästä iskee armoton morkkis, mutta ehkä käyn sitten oksentamassa, en tiedä.

Jokatapauksessa, olen huomannut että minulta on nykyään koko ajan ns. 'ääni pois'. No nokkelana wikipedistinä löysinkin syyn. 'jatkuva oksentelu saattaa myös madaltaa ääntä pysyvästi, vahingoittaessaan äänihuulia' Paska.

Olen usein kuullut, että olen hyvä laulamaan. En vain uskalla laulaa muiden kuullen. Olen silti elätellyt toiveita laulajan urasta. Mutta jotta laihtuisin olen valmis heittämään sen menemään. En halua mitään niin paljon kuin olla laiha ja kaunis.

Kuullostaa tyhmältä, mutta näin tänään. Jatkan taas. Nyt jumppaamaan ! (:
p.s. en jaksanutkaan lukea tekstiä läpi, joten pahoittelen kirjoitusvirheitä.